Kannatimme uimahallia, mutta emme luvanneet maksaa mitä tahansa

Olemme suhtautuneet Sipoon uimahalliin myönteisesti, tietyin varauksin. Oma halli voisi helpottaa uimakoulujen järjestämistä ja tuoda vesiliikunnan useamman sipoolaisen ulottuville. Näillä hyödyillä on edelleen arvoa. Kunnan taloudellinen kantokyky asettaa kuitenkin rajan sille, mitä voidaan toteuttaa ja milloin. Hyväkään palvelu ei muutu edulliseksi sillä, että sen tarpeellisuudesta ollaan yhtä mieltä.

Nyt tuo raja on otettava vakavasti. Uimahallin kustannusarvio on kasvanut, samalla kun kunnan talouteen kohdistuu huomattavia sopeutuspaineita. Aiempi kannatus ei velvoita hyväksymään jokaista uutta hintaa tai suunnitelmamuutosta. Jos hankkeen toteuttaminen heikentää mahdollisuuksia huolehtia nykyisistä palveluista, sitä on voitava lykätä tai siitä on voitava luopua. Poliittinen vastuu ulottuu myös niihin kuntalaisiin, jotka eivät koskaan astu altaaseen mutta osallistuvat laskun maksamiseen.

Kannatuksen mukana ei tullut avointa valtakirjaa

Joulukuussa 2024 perusuimahallin kustannusarvio oli 12,5 miljoonaa euroa. Maaliskuun 2026 hankesuunnitelmassa kokonaisarvio oli 16,6 miljoonaa. Molemmat luvut ovat ilman arvonlisäveroa, joten nousua kertyi noin kolmannes.¹ ² Arvioiden muuttuminen suunnittelun edetessä on tavallista, eikä erotus sellaisenaan osoita väärinkäytöksiä. Se kuitenkin muuttaa päätöksen lähtökohtia olennaisesti. Kun hintalappu kasvaa miljoonilla, aikaisemman kannatuksen perusteet on arvioitava uudelleen yhtä huolellisesti kuin itse suunnitelma. Muuten valmistelu alkaa korvata päätöksenteon.

Hankesuunnitelma selittää nousua yli tuhannella lisäneliöllä. Sen mukaan aiemmissa vaiheissa ei ilmeisesti huomioitu altaiden alustilaa eikä riittäviä teknisiä tiloja.² Kyse on rakennuksen toiminnan kannalta välttämättömistä tiloista. Uimahallin hintaan olisi kohtuullista odottaa sisältyvän myös uimahallin toimiminen. Tämä ei tee kaikesta valmistelusta kelvotonta, mutta herättää perustellun kysymyksen aikaisempien arvioiden kattavuudesta. Päätöksentekijän pitäisi voida erottaa, mikä hinnannoususta johtuu puutteiden korjaamisesta ja mikä uusista poliittisista toiveista.

Velka on jo täällä

Lokakuun 19. päivän kunnanhallitukselle valmistellussa talousarvioesityksessä kunnan lainakannan arvioidaan kasvavan 163 miljoonaan euroon vuoden 2027 lopussa ja 195 miljoonaan vuoden 2029 lopussa. Vuoden 2027 korkomenoiksi arvioidaan noin 3,8 miljoonaa euroa. Kyse on esityksen ennusteista, ei toteutuneista luvuista.³ Ne kertovat silti, millaiseen taloudelliseen ympäristöön uimahallia valmistellaan. Lisävelan ottaminen kasvattaisi jo ennestään huomattavaa vastuuta, jonka hoitamiseen tarvitaan tulevien vuosien tuloja riippumatta siitä, miten optimistisesti investoinnista tänään puhutaan.

Samassa esityksessä todetaan kunnalla olevan noin 42,8 miljoonaa euroa kertynyttä ylijäämää. Sipoota ei siis pidä kuvata maksukyvyttömäksi, eikä jokainen alijäämäinen vuosi tarkoita välitöntä kriisiä.³ Aiempi ylijäämä ei kuitenkaan yksin osoita, että kunta kestää uusia pysyviä menoja. Investoinnin arvioinnissa ratkaisevaa on myös tuleva tulorahoitus. Velka voi olla perusteltu tapa rahoittaa pitkäikäistä palvelua, mutta lainan saatavuus ja hankkeen taloudellinen kestävyys ovat kaksi eri kysymystä.

Mistä seuraava säästö otetaan?

Vuoden 2027 talousarviokehyksessä toimialoille asetettiin yhteensä 2,2 miljoonan euron sopeuttamistavoite. Koulutuksen osuus oli 750 000 euroa, varhaiskasvatuksen 350 000 euroa ja arjen sekä vapaa-ajan toimialan 500 000 euroa. Nämä ovat valmistelulle asetettuja tavoitteita, eivät sellaisenaan päätettyjä yksittäisiä leikkauksia.³ Silti asetelma on selvä: nykyisten palvelujen kustannuksia pyritään alentamaan samalla, kun harkitaan huomattavaa uutta sitoumusta. Silloin uimahallin puolustaminen vaatii myös vastauksen siihen, mistä sen tarvitsema taloudellinen liikkumavara syntyy.

Terveydenhuolto ja vanhuspalvelut kuuluvat hyvinvointialueen vastuulle, joten uimahallin rakentamisesta ei seuraa suoraan leikkausta Sipoon terveyskeskukseen tai vanhusten hoivaan.⁴ Tätä yhteyttä ei pidä keksiä. Kunnan omassa taloudessa valinnat koskevat kuitenkin esimerkiksi opetusta, varhaiskasvatusta, nuorisotyötä ja liikuntapalveluja. Uimahalli voi edistää hyvinvointia, mutta samaa tekevät monet nykyiset palvelut. Jos uusi halli lisää painetta niiden heikentämiseen tai verojen korottamiseen, myös nämä seuraukset kuuluvat investoinnin perusteluihin. Hyötyjä ei voi arvioida erillään uhrauksista.

Avajaiset ovat vasta laskutuksen alku

Maaliskuun hankesuunnitelmassa uimahallin vuosittaisiksi käyttömenoiksi arvioitiin noin 1,24 miljoonaa euroa. Lipputuloarviot vaihtelivat kävijämäärän mukaan noin 270 000 eurosta 500 000 euroon.² Näillä luvuilla toiminnan menoja jäisi katettavaksi noin 740 000 eurosta 970 000 euroon vuodessa jo ennen rahoituskuluja. Luvut ovat arvioita, mutta niiden mittakaava on olennainen. Rakentamispäätös merkitsisi samalla sitoutumista vuosittaiseen rahoitukseen, jonka tarve jatkuu myös heikon talouskehityksen, odotettua vähäisemmän käytön ja muiden palvelupaineiden keskellä.

Julkisen liikuntapalvelun ei tarvitse tuottaa voittoa. Sen arvo voi syntyä uimataidosta, toimintakyvystä ja mahdollisuudesta liikkua. Tappiollinen toiminta ei siksi yksin ole peruste hankkeen hylkäämiselle. Olennaista on, kuinka suuri tuki on perusteltu suhteessa käyttäjämääriin, saavutettavuuteen ja vaihtoehtoihin. Hyvinvointihyötyjen rinnalle tarvitaan laskelma siitä, mitä vastaavalla rahalla voidaan järjestää muualla. Muuten jokainen toivottu rakennus voidaan perustella samalla sanalla, hyvinvointi, eikä vertailulle jää enää mitään käyttökelpoista mittapuuta.

Kuntaraja ei pysäytä uimaria

Sipoon tilannetta ei voi arvioida kuin kunta sijaitsisi kaukana kaikista muista palveluista. Hankesuunnitelmassa tunnistetaan lähikuntien uimahallien tarjonta ja sen vaikutus oman hallin kävijämääriin.² Matkan merkitys kuitenkin vaihtelee. Autoilevalle aikuiselle lähikunnan halli voi olla toimiva vaihtoehto, mutta lapselle, autottomalle tai liikkumisrajoitteiselle sama yhteys voi olla hankala. Oma hallikaan ei sijaintinsa vuoksi olisi yhtä helposti kaikkien sipoolaisten saavutettavissa. Palvelun todellinen saatavuus ei seuraa suoraan kuntarajaa.

Kesällä Sipoossa on myös mahdollisuus uida luonnonvesissä ja käyttää olemassa olevia uimarantoja.⁵ Järvi ei korvaa lämmintä allasta talvella, eikä ranta sovellu kaikkiin kuntoutuksen tai opetuksen tarpeisiin. Vaihtoehdot ovat silti osa kokonaisuutta. Ennen omaan halliin sitoutumista olisi perusteltua selvittää, mitä uimakoulujen kuljetukset, lähikuntien kanssa tehtävä yhteistyö ja nykyisten liikuntapaikkojen parantaminen voisivat tarjota. Niiden kustannuksia ja saavutettavuutta pitäisi verrata rakentamiseen, jotta myös pienemmän taloudellisen sitoumuksen mahdollisuudet tulevat näkyviin.

Maltti on myös päätös

Hankesuunnitelma palautettiin keväällä valmisteluun muun muassa hyppytornin ja teräsaltaiden vaikutusten selvittämiseksi.⁶ Jokaiselle ominaisuudelle voi löytyä järkevä perustelu. Silti myös kokonaisuudelle tarvitaan raja. Jos hallin kustannukset kasvavat vähitellen jokaisen perustellun toiveen mukana, lopputuloksena voi olla hanke, jota alkuperäinen kannattajakaan ei enää tunnista omakseen. Tätä ei ratkaista lupaamalla yleisesti tehokkuutta. Tarvitaan päätös siitä, mitä rakennetaan, mitä jätetään pois ja minkä kustannuksen jälkeen suunnitelma arvioidaan uudelleen.

Myös lykkäämisellä voi olla kustannuksia, mutta kiirehtiminen puutteellisilla tiedoilla ei poista niitä. Nyt maltti tarkoittaa sisältöjen rajaamista, laskelmien tarkistamista ja kunnan maksukyvyn arvioimista ilman oletusta, että rakentaminen on valmistelun väistämätön lopputulos. Meidän mielestämme nykyinen taloustilanne ja kustannusten kehitys eivät anna perustetta sitoutua hankkeeseen ennen tätä tarkastelua. Jos kestävä rahoitus edellyttää kohtuuttomia heikennyksiä muihin palveluihin, vastaus voi olla kielteinen. Hanketta voidaan arvioida uudelleen, jos kunnan taloudelliset edellytykset muuttuvat.

Olemme kannattaneet uimahallia, emme sen toteuttamista hinnasta ja seurauksista riippumatta. Kannatuksen perusteiden tarkistaminen kuuluu vastuulliseen päätöksentekoon. Jos kunnan talous ei hanketta kestä, se on pystyttävä sanomaan, vaikka rakennus olisi hieno ja ajatus edelleen houkutteleva. Mitä olemme valmiita jättämään rahoittamatta, jotta oma uimahalli voidaan rakentaa ja pitää toiminnassa?