Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella sairauspoissaolot ovat kasvaneet merkittävästi. Vuonna 2023 sairauspoissaoloja oli keskimäärin 15,6 päivää työntekijää kohden. Vuonna 2024 määrä nousi 21 päivään ja vuonna 2025 jo 24,5 päivään. Vuodesta 2023 vuoteen 2025 kasvua on noin 57 prosenttia.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella sairauspoissaoloja oli vuoden 2025 arviointikertomuksen mukaan 11,9 päivää työntekijää kohden. OECD:n vertailuluvun mukaan Suomessa kaikilla toimialoilla sairauspoissaoloja on noin 9,2 päivää työntekijää kohden vuodessa. Itä-Uudenmaan 24,5 päivää on näihin lukuihin verrattuna huomattavan korkea määrä. Luvut herättävät tärkeän kysymyksen: mitä henkilöstön työhyvinvoinnille tapahtuu?
Työhyvinvointi ei synny pelkästään virkistyspäivistä tai yksittäisistä hyvinvointitoimenpiteistä. Se syntyy ennen kaikkea siitä, millaisissa olosuhteissa ihmiset tekevät työtään päivästä toiseen.
Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla työ on jo itsessään vaativaa. Työvuorosuunnittelulla voidaan joko tukea työntekijän jaksamista tai kuormittaa sitä entisestään. Epäergonomiset työvuorot, pitkät työpäivät, ilta- ja aamuvuorojen yhdistelmät sekä epäsäännöllinen työvuorosuunnittelu kuluttavat työntekijää. Kun työajat ovat jatkuvasti epäsäännöllisiä ja vaikeasti ennakoitavia, työntekijän elämä alkaa rakentua työn ehdoilla. Harrastuksiin sitoutuminen vaikeutuu, perheen yhteisen ajan suunnittelu hankaloituu ja tavallisten menojen järjestäminen voi olla yllättävän vaikeaa. Myös palautumiselle jää vähemmän aikaa.
Kyse ei ole siitä, etteivätkö työntekijät ymmärtäisi vuorotyön vaatimuksia. Hoitoalan ammattilaiset tietävät, että työtä tehdään myös iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Kyse on siitä, kuinka työvuorot suunnitellaan ja kuinka paljon henkilöstön palautumiselle annetaan mahdollisuuksia.
Sairauspoissaolot eivät ole vain numeroita tilastoissa. Jokainen poissaolopäivä tarkoittaa ihmistä, joka ei sillä hetkellä pysty tekemään työtään. Kun poissaoloja kertyy paljon, kuormitus siirtyy muulle henkilöstölle. Se johtaa uusiin poissaoloihin ja muodostaa kierteen, jota on vaikea katkaista.
Työhyvinvoinnin parantaminen ei aina vaadi uutta budjettia tai lisää rahaa. Se vaatii ennen kaikkea viisasta johtamista, henkilöstön kuuntelemista ja joustoa työvuorosuunnittelussa. Työvuorojen suunnittelu niin, että työntekijällä on aidosti mahdollisuus palautua vapaa-ajalla, ei maksa työnantajalle enempää. Päinvastoin siitä hyötyy myös työnantaja. Hyvinvoiva ja jaksava työntekijä pystyy paremmin keskittymään työhönsä, palautumaan työpäivistä ja ylläpitämään työkykyään. Kun työntekijä voi hyvin, myös työn tekeminen voi olla sujuvampaa ja tehokkaampaa.
Työhyvinvointi ja työssä jaksamisen tuki on erityisen tärkeää nyt, kun hyvinvointialue on jatkuvien säästöpaineiden alla. YT-neuvottelut ja organisaatiomuutokset vaikuttavat jatkuvasti satojen työntekijöiden arkeen. Kun henkilöstön epävarmuus ja kuormitus lisääntyvät, vaikutukset eivät jää työpaikan seinien sisälle. Ne heijastuvat myös palveluiden saatavuuteen, laatuun ja jatkuvuuteen.
Jos työhyvinvoinnista ei huolehdita, seurauksena on enemmän sairauspoissaoloja ja niiden myötä lisää kustannuksia. Kasvavat kustannukset puolestaan lisäävät säästöpaineita, jotka voivat johtaa henkilöstövähennyksiin ja uusiin YT-neuvotteluihin. Tämä puolestaan lisäisi jäljelle jäävän henkilöstön kuormitusta entisestään. Syntyy noidankehä, joka tulee lopulta kalliimmaksi kuin työhyvinvointiin panostaminen.
Työhyvinvointi pitäisi nähdä osana hyvinvointialueen talouden ja palveluiden johtamista – ei erillisenä henkilöstöhallinnon kysymyksenä. Meidän pitäisi kysyä rohkeasti, voisiko osa kasvavista sairauspoissaoloista olla ehkäistävissä paremmalla johtamisella, järkevämmällä työvuorosuunnittelulla ja henkilöstöä kuuntelemalla.
Työhyvinvointi ei ole kustannus, josta pitäisi yrittää selvitä mahdollisimman halvalla. Se on investointi ihmisiin, työkykyyn ja toimivaan soteen. Jos haluamme turvata laadukkaat palvelut myös tulevaisuudessa, meidän on pidettävä huolta niistä ihmisistä, jotka palvelut joka päivä tuottavat.
Alkuperäinen lähde: www.sipoonsanomat.fi